”Mä tykkään raaemmista.” - Televisio-ohjelmien laatu esikouluikäisten lasten kokemana

Tutkielmassani tarkastelen 6–7-vuotiaiden lasten käsityksiä laadukkaan televisio-ohjelman ominaisuuksista. Selvitän tätä jäsentämällä aineistoa kahden eri näkökulman kautta, jotka ovat haastattelemieni lasten televisionkatselu yleisesti ja ominaisuudet, jotka tekevät lasten mielestä tv-ohjelmasta laadukkaan. Teoreettinen viitekehykseni on yhteiskunnallinen lapsuustutkimus, jossa lapset esiintyvät itseään koskevan tiedon aktiivisina informantteina. Näkökulmaani laatuun voi kuvailla relatiiviseksi eli suhteessa erilaisiin sosiaalisiin systeemeihin, kuten perheeseen ja ystäväpiiriin. Laadullisen tutkimuksen tutkimusperinteistä tutkielmani sitoutuu aluksi löyhästi Grounded theory -lähestymistapaan, mutta kytkeytyy lopulta yhteiskunnallisen diskurssianalyysin sisältöjä ja merkityksiä korostavaan tulkitsevaan suuntaukseen. Lähtökohtani on, että televisiota katsomalla lapsi oppii. Lapsi on myös aktiivinen median käyttäjä. Aineistoni koostuu 15 lapsen yksilöhaastattelusta, joissa näytin ensin piirretyn kuvan televisiota katsovasta pariskunnasta. Tämän jälkeen keskustelimme television katsomisesta ja tv-ohjelmista. Samalla lapsi piirsi lempitelevisio-ohjelmastaan. Varsinaisia tutkimustuloksia on kaksi. Ensimmäinen tulos kuvaa tv-ohjelmien laatua ohjelmien ulkopuolisten tekijöiden kautta. Toinen tulos korostaa tv-ohjelmien sisäisiä tekijöitä eli ominaisuuksia. Molemmat puolet jakaantuvat yhteensä viiteen pienempään laatudiskurssiin, joten yhteensä laatudiskursseja on kymmenen. Tv-ohjelmien ulkopuolisissa tekijöissä laatua on lapselle se, että televisiota saa katsoa silloin kuin itselle sopii. Lapsi haluaa katsoa sekä lasten- että aikuisten ohjelmia ja nähdä vanhemmille tarkoitettuja ohjelmia. Kaupalliset kanavat ja ulkomainen tuotanto korostuivat lasten mainitsemissa ohjelmissa. Lapset arvostavat myös leikkeihin sopivia tv-ohjelmien oheistuotteita, joten niitä voidaan pitää yhtenä laadun kriteerinä. Televisio-ohjelmien sisäisissä tekijöissä laatuominaisuuksia ovat itseä kiinnostava aihealue ja hahmoon samastuminen. Kauniit hahmot ja huumori olivat odotetusti tärkeitä lapsikatsojille. Aikaisemmista tutkimuksista poiketen tyttöjen lempiohjelmissa oli havaittavissa vahva juoni sekä hyvän ja pahan taisteluasetelma. Jännityksen tunteiden diskurssi oli näin ollen yksi vahvimmista laatudiskursseista. Uutta oli myös se, että lasten suosimat ohjelmat haastavat lapsikatsojan ongelmanratkaisuun. Asiasanat: lapset, televisio, laatu, mediakasvatu